lauantai 21. tammikuuta 2012

Osa 1. Kotiutumisen vaikeus

Alkutiedoksi: kursivoitu teksti on ajatuksia.

 Jacob Henderson oli nuori ja komea mies.

Hän asui pienessä idyllisessä talossa Naronvillen kaupungin laitamilla vaimonsa Ellan ja pienen tyttärensä Lilyn kanssa.

 Hän oli töissä setänsä Michael Hendersonin pienessä muuttofirmassa.

 Niin.. Jacob oli kaikin puolin täydellinen mies. Hänen vaimonsa piti häntä maailman parhaana aviomiehenä. Hänen tyttärensä piti häntä maailman parhaana isänä. Hänen vanhempiensa mielestä hän oli paras poika, mitä saattoi toivoa. Hänen setänsäkin toivoi hänestä työlleen ja yritykselleen jatkajaa. Mutta Jacobillapa oli salaisuus. Se salaisuus oli kätketty Naronvillen pimeisiin ja savuisiin yökerhoihin ja baareihin. Ne olivat nimittäin paikkoja, missä hän vietti aikaansa etsien naisseuraa.

 Eräänä pimeänä syysiltana hän oli löytänyt tiensä yhteen hämyisistä klubeista, jossa hän huomasi erään naisen, jolle hän meni juttelemaan ja esittelemään itsensä.

Illan edetessä Jacob ehdotti tunnelman kohottamista vessojen puolella, ja nainen ei vastustellut.

Kun Jacob selvisi kotiin, kello oli jo kaksi ja yö oli pimeimillään. Ovella Jacob tajusi, ettei hän muistanut mitään. Viimeinen muistikuva oli drinkki, jonka hän oli juonut baariin saapuessaan. Vai olenko ollut baarissa? Tapasinko minä jonkun?


Uh, tästä tulee kyllä kauhea hedari. Onneksi Lily ja Ella nukkuvat jo. Jacob päätti mennä suihkuun pesemään itsestään pois tupakanhajun.

 Ellan ei tarvitse tietää tästäkään. Luulkoon taas minun olleen yötöissä.

KUUKAUSI MYÖHEMMIN

 Maanantaiaamuna Jacobilla ja hänen sedällään oli taas muuttokeikka. Tällä kertaa tavaroita ei ollut paljon, ja ne oli tuotu jo valmiiksi toimistolle. Helppo keikka tällä kertaa.

"Mihin osoitteseen nämä tavarat piti taas viedäkään?" kysyi käynnistäessään avolava-autoaan.

"Karpalokatu 7", Michael vastasi. "Se on siellä melko tyhjällä puolella kaupunkia. Ei mikään maailman paras talo.. Mutta kuulemma joku sinkkunainen ostanut.. Ei lapsia, ja talon koosta päätellen ei taida olla tulossakaan."

He ajoivat talolle, joka ei tosiaankaan ollut maailman kaunein rakennus. Punaiset tiilestä tehdyt ulkoseinät oli tuhrattu graffiteilla. No, olihan rakennus toisaalta ollut tyhjänä jo pidemmän aikaa. Kun he ryhtyivät purkamaan autosta tavaroita, Jacob hoksasi erään asian. "Setä, milloin me tapaamme tämän talon ostajan?" Hän oli tottunut tapaamaan jokaisen ihmisen, joille hän muuttohommia teki.

"Joo.. Siitä puhuen.. Emme tapaa tätä asiakasta. Hän on maksanut tästä keikasta palkan tililleni, ja minkään muun asian takia meillä ei olisi ollutkaan tarvetta tavata. Kannetaan vain loputkin tavarat sisälle", Michael vastasi.

Kun he olivat saaneet tavarat kannettua, he istuutuivat autoon ja kaasuttivat pois pihasta ja taloon muuttavan tytön elämästä.

Illan pimetessä taloon käveli sisään nainen, joka oli pukeutunut peittävään talvivaatetukseen. Hän tiesi, että kukaan ei epäilisi häntä tästä, koska talvi oli muutenkin aluillaan. "Hienoa, muuttofirma on näköjään jo käynyt", hän mutisi itsekseen astuessaan sisään.
Pitihän se arvata. Eivät Hedren, Briolia ja Cedren mitään tämän parempaakaan voineet järjestää. "Niin pahasti olet kansasi pettänyt", pyh. Oliko se muka jotain niin kamalaa? Siis se mitä minä tein?
Yhtäkkiä nainen tunsi vatsassaan viiltävää kipua. "Petoksesi vuoksi häädämme sinut Maahan. Siellä joudut kärsimään petoksestasi. Jos olisit tehnyt asian, niinkuin sinun olisi pitänyt, olisit saanut jäädä ja se olisi ollut kivutonta. Nyt häädämme sinut pois, ja joudut kokemaan kipua. Se otus ei kuulu sinun kehoosi. Sinä selviät, se selviää, mutta kivutta se ei käy."
Hän huokaisi. Ehkä minä tästä vielä selviän.Nainen riisui takkinsa ja silloin hänen erikoisuutensa paljastui. Tummansinisyyttä hohkaava iho tuli esiin takin hanskojen ja hihojen alta halpoihin kirpputorivaatteisiin verhottuna.

Sitten hän sattui huomaamaan erään asian ja hymyili. Sisarukseni muistivat minua sittenkin. 

Hän käveli seinän luokse ja vilkaisi taulua, joka sinne oli ripustettu ja luki siinä olevan tekstin.
"Täällä asuu Dimma Brisbane."

Loppulätinöiksi: jatkossa tulee pidempiä osia. Tämä on ensimmäinen osa, joka on enemmänkin esittelyä etc. Kommentit olisivat todella kivoja, ja muistakaa, linkitys onnistuu vastalinkityksestä! (:

7 kommenttia:

  1. Dimma onkin varsin erikoinen aloittaja. Jännä taustatarina:) Jään odottelemaan jatkoa innokkaasti :)
    Kuvista tykkäsin paljon:)

    VastaaPoista
  2. No niin, jos sita nyt sais kommattua, eli alku oli erittäinkin mielenkiintoinen. Ajattelin ensin, että tästä tulee taas yks tavanomainen kertomus Jacobin näkökulmasta kerrottuna, mut loppu yllätti ja sieltä paljastuikin varsin erikoinen, joskin nätti nainen.
    Jos saan arvata, niin Jacobin ja Dimman tiet taitavat vielä jossain välissä kohdata uudelleen ja siitä taitaa seurata melkoista selvittelya niin Dimman, kuin Jacobin perheen osalta.
    Jään mielenkiinnolla seuraamaan, että mitähän se tulevaisuus tuo Jacobin ja Dimman elämänpoluille, joka Dimmalla lie vähintäänkin erityinen, kun nainen ei ihan tästä maailmasta taida olla peräisin.
    Hän vaikuttaisi tulevan jostain muualta, mutta mistä ja mikä hän oikeastaan on? Hän herättää kysymyksiä, hyvällä tavalla ja alkuperäkin paljastunee myöhemmin, eikö. :)
    Mut hyvä osa ja seuraamaan tosiaankin jään. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia kommenteista! Jacobia tullaan todennäköisesti vielä näkemään, mutta Lilylle ja Ellalle voidaan samantien sanoa hyvästit. Olivat aika turhia sivuhahmoja IMO :D

    VastaaPoista
  4. Oi kuinka kiva persoonallinen alku. Tykkään ja jään seurailemaan! Linkitys?

    VastaaPoista
  5. Mansikkaojilla väliekstra osa :)

    VastaaPoista
  6. ^CocoC, linkitys onnistuu :) Ja vupii, käväisenpä lukemassa ja kommentoimassa.

    VastaaPoista
  7. Saanko kysyä, mistä oot ladannu tuon naisen ihonvärin?

    VastaaPoista