Osa 5. Mustaa, valkoista ja jotain harmaan sävyä siltä väliltä, osa a

Tämä osa on kahdessa osassa, koska muuten puolessa välissä olisi tullut ikävä katko.. Osa a on vähän lyhyempi.

Eräänä päivänä, kun Ona oli itkemässä pahaa mieltään pois, Valentin käveli huoneeseen.

Valentin hätkähti. "Anteeksi, voin lähteä, jos haluat", hän pahoitteli.

Ona niiskaisi. "Ei.. Ei sinun tarvitse lähteä..", hän sopersi saamatta kuitenkaan sanoja kunnollisina pois suustaan.

Ilman mitään varoitusta tai ennakkoaavistusta Valentin nappasi Onan syliinsä. "Sinä et ole kunnossa", olivat ainoat sanat, mitä Valentinin suusta tuli Onalle puhuessaan.

Siinä istuessaan Ona huomasi nauttivansa tilanteesta ja siitä, että Valentinin sylissä oli hyvä olla.

Kun Ona oli saanut itkettyä pahimman olonsa pois, pari vaihtoi pusun...

.. Ja päättivät ryhtyä seurustelemaan vakavissaan. Ei mitään avointa suhdetta. Kummallakaan ei olisi muuta säätöä toisten kanssa.

Pian koko asuntola sai tietää Onan ja Valentinin seurustelusta. Se tosin kellekkään näkökykyisille tuskin olisi jäänyt epäselväksi, niin tiheästi pari yhdessä oli.

Jopa silloin, kun Ona työskenteli koulun kahvilassa saadakseen hiukan rahaa, Valentin oli vieressä jonglööräämassa pulloja.

Pari saattoi jopa muhinoida keskellä käytävää välittämättä muiden katseista.

Kerran Ona päätti kokeilla äidiltään perinnöksi saamaansa nukkea. Nuken mukana ei ollut käyttöohjeita, mutta tyttö muisteli lapsuutensa Twiikkii-saarten matkaa, ja sitä, mitä poppamies oli silloin äidille sanonut..

Ajattele sitä ihmistä, jolle haluat tehdä nukella taikoja. Niinpä Ona ajatteli. Kati Simonen.  Hän oli mennyt flirttailemaan Valentinille, ja siitä ei pikkuisen mustasukkainen tyttöystävä pitänyt.. Kun Ona tökkäsi neulan nuke päähän Katia ajatellessaan, tämä alkoi tuntea hirvittävää pääkipua, ainakin hänen valituksistaan päätellen.

Tästähän voi olla yllättävää hyötyä..

Eräänä päivänä Ona alkoi tuntea yllättävää pahoinvointia. Syy oli hänelle itselleen alusta asti lähes sataprosenttisesti selkeä. Voi hittolainen, tästä pitäisi varmaan kertoa Valentinille.

"Ja asia nyt on näin", Ona sanoi selityksensä loppuun. Valentin huokaisi. "Sinun täytyy varmaan jättää yliopisto kesken", hän tokaisi hetken hiljaisuuden jälkeen. Ona nyökkäsi. "Niin varmaan pitää. En aio kasvattaa vauvaa yliopistossa."

"Ona, minun täytyy käydä yliopisto loppuun. En muuten ikinä saavuta haavettani. Tajuathan sinä sen?" Valentin kysyi tyttöystävältään, joka nyökkäsi jälleen kerran. "Minne minä voisin mennä?" Ona kysyi. "Älä huoli", Valentin tuhahti. "Minulla on ratkaisu."

Ennen vatsansa kasvamista näkyviin mittoihin Ona saattoi vielä käydä yhden lukukauden loppuun.

Ja tutustua maskottiin.

Ja tehdä pilan keittiössä, joka oli täynnä ihmisiä eli toteuttaa haaveen, joka oli kytenyt hänen päässään pienestä pitäen. Lapsena se oli vaikeaa, koska hän oli yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi.

Lopulta tuleva perheenjäsen ilmoitti tulostaan niin näkyvillä merkeillä, että Onan täytyi vaihtaa vanhat vaatteensa karmeaan, mutta sopivaan raskausasuun.

Valentin pyöri ja hyöri Onan ympärillä ne pari viimeistä viikkoa, mitkä hän yliopistolla vielä vietti ennen lähtöään. Enimmäkseen hän hiplasi ja jutteli Onan mahalle.

Kun tuli lähdön aika, Valentin esitti vielä yllättävän kysymyksen. "Ona Brisbane, tahdotko tulla vaimokseni?" Ona kiljaisi ja vastasi myöntävästi. Pariskunta sopi, ettää häät pidettäisiin vuoden päästä, kun Valentin valmistuisi. Tunnelma oli hieman haikea. He eivät näkisi toisiaan vuoteen, sen verran kaukana Naronvillestä Stenvall-instituutti kuitenkin sijaitsi. Ona kuitenkin lupasi soittaa heti, jos mitään vauvaan liittyvää tapahtuisi, ja lupasi myös soittaa vaihtaakseen kuulumisia silloin tällöin. Valentin taas lupasi, ettei juokse vieraissa.